Hän sanoo: "Asioista pitää osata puhua."
Sitten hän pikaliimaa suunsa kiinni ja kaiken varalta nielee kielensä.
Hän sanoo: "Pitää osata olla rehellinen."
Sitten hän valehtelee ja keksii valheilleen muka-tosi-hyvät perustelut.
Hän sanoo: "Pitää osata olla uskollinen."
Sitten hän menee ja tekee paljon uskollisuuteen kuulumatonta.
Hän sanoo: "Pitää osata käyttäytyä ja olla aikuinen."
Sitten hän heittäytyy kiukuttelevaksi pikkulapseksi tai uhoavaksi teiniksi.
Hän sanoo: "Surullista, miten ihmiset eivät kunnioita kumppaneitaan."
Sitten hän vittuilee kumppanilleen ja kritisoi kumppaniaan. Syyttä.
Hän sanoo: "Molempien on tehtävä aloitteita ja oltava aktiivinen."
Sitten hän ampuu alas kumppaninsa aloitteet ja ryhtyy pihtaamaan.
Hän sanoo: "Itsestään täytyy pitää huolta suhteessakin."
Sitten hän lihoo, istuu sohvan kuopalle ja alkaa haista pahalle.
Hän sanoo: "Molempien on hoidettava suhdetta."
Sitten hän luo korkean omakätisesti suhteeseen lisää ongelmia ja istuu mukavammin sohvakuoppaansa.
Hän sanoo: "Minä olen ollut huono poikaystävä ja laiminlyönyt sinua."
Sitten hän luulee kaiken olevan kunnossa.
Se ei ollut olennaista, ettei sun sanat ja teot kohdanneet. Sähän olit vain rehellisesti ja avoimesti oma itsesi.
My bad. Totally.
Mutta minä sen tilanteen lopulta korjasinkin.
