Järjellä ajateltuna fiksu päätös, tunnepuoli kipunoi kuin sähköiskun saaneena ja mä yritän tasapainotella niiden välillä. Joskus sitä tunteekin itsensä tajuttoman avuttomaksi, vaikka ainoa autettava onkin itse.
Haluaako joku järki-ihminen tehdä vaihtarit? Voisin antaa hyviin käsiin esim. puoleksi vuodeksi erittäin vahvan tunnepuolen, vaikka sitä onkin ahkeraan käytetty, ja ottaa tilalle enemmän kylmää logiikkaa. Opitun logiikan määrä ei näköjään riitä. Vielä.
Toivottavasti olin meistä kahdesta se, joka otti siipeensä pahemmin. En halua edes kuvitella miltä toisesta tuntuu, jos se voi muakin huonommin.
Positiivisena defenssimekanismina voisin käyttää vaikka itkulaskuria. Ennätyksenä tähän mennessä taitaa olla kymmenen itkukertaa vuorokaudessa. Katsotaan, meneekö se rikki vai tuleeko tästäkin takkiin.