Tänään se iski taas, vaikken tehnytkään mitään väärin enkä ketään kohtaan väärin. Tein vain pienen ja hyvin lyhytaikaisesti vaikuttavan ratkaisun, jossa asetin oman hyvinvointini sen enempää päätöstäni puntaroimatta ja kyseenalaistamatta kaiken muun edelle.
Vaikka mitenpäin pyörittelisin tilannetta, en löydä siitä mitään negatiivista, ainakaan omasta mielestäni enkä myöskään objektiivisesti katsottuna eli jos vaikkapa joku tuttu tai tuntematonkin olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt vastaavan ratkaisun.
Jostakin se syyllisyys kumpuaa. Ajattelenkohan muiden puolesta? Aivan varmasti. Kannattaako se? Ei todellakaan. Tiedänkö tämän? Kyllä. Miksi siis tunnen syyllisyyttä? En todellakaan osaa vastata. Ehdotuksia otetaan vastaan.