Kokeilin tänään taas kerran epämukavuusalueelle menemistä ja menin sellaiseen treeniin, jossa olisin todennäköisesti ryhmän huonoin. Arvasin: olin yksin käsi pystyssä, kun ohjaaja kysyi: "Onko ensikertalaisia?"
Kun lämmittelyn jälkeen ihmiset tekivät 4-5 voltin sarjoja putkeen, jäin tsemppaamaan 1-2 vaiheen toistoja (kymmenittäin, jotta saisin liikeradat oikein). Jos olisin heikkoitsetuntoinen tai niin perfektionisti kuin olin ennen, olisin halunnut mennä pukkariin itkemään. Nyt keskityin tekemään sen mitä pystyin ja pian otteet etenivät varmemmiksi ja ohjaaja tuli kehumaan, että hyvältä näyttää!
Yhdellä treenikerralla ei tietenkään saa ihmeitä aikaiseksi, kun tekee täysin uusia ja (eilisen muutamalta urheilupäivältä venyttelemättä jääneelle ja siksi aralle) fysiikalleen haastavia asioita. Keskittyessään olennaiseen ja asennoituessaan onnistumaan ja oppimaan saa aikaan yllättävän paljon!
Treeniesimerkki nyt oli ihan pientä.
Joskus mua harmittaa huomata, miten jotkut tuhlaavat vuosia elinajastaan tekosyiden listaamiseen tai ympäröivän maailman haukkumiseen.
[i]"Aloin syödä järkevästi ja ja liikkua niin paino tipahti kolmessa päivässä kolme kiloa. Sitten kun se ei neljäntenä päivänä laskenutkaan lisäkiloa, masennuin ja aloin syödä taas entiseen malliin."
"Mä haluan kauniin ja fiksun naisen mutta en todellakaan tee ekana mitään aloitteita enkä muutenkan edes tiedä miten parisuhdetta hoidetaan. Eikö se mene vaan omalla painollaan eteenpäin, viimeistään kun lapsia tulee? Tarviiks mun muka osata tai tehdä jotain?"
"Olin monta vuotta tosi vittumainen rääväsuu, kunnes päätin olla asiallisempi. Ihmiset eivät kuitenkaan muuttaneet suhtautumistaan muhun muutamassa päivässä, joten en jaksanut yrittää asiallista linjaa pidempään. Se on niiden ihmisten vika, kun eivät muuttaneet käytöstään mua kohtaan."[/i]
Noilla ihmisillä ei edelleenkään mene hyvin. Paino nousee, kunto rapistuu,
