How could I be so dumb? I thought I loved a man
[i]But more and more you proved to be a boy[/i]
and now I understand…
But I can’t baby sit no more, it’s not what I loved you for.
I’d rather be alone bye-bye cos’ I’m really leavin’ this time…
—
Valinta ei ollut vaikea: joko jään paikalleni ja pikkuhiljaa kyllästyn elämään, joka ei tarjoa juuri mitään positiivista, yllättävää tai haastavaa, tai sitten repäisen itseni irti ja jatkan eteenpäin menemistä ilman ylimääräistä hidastavaa painolastia.
Eteenpäin menossa. Nyt kun vielä osaisi pitää jatkossa silmät paremmin auki. Samalla myös vaaka menee vaihtoon: ilmeisesti annoin ihan liikaa painoarvoa toissijaisille asioille.