Ei itketä eikä naurata. Väsyttää. Nimittäin joidenkin itseäni sen vähintään 10 vuotta vanhempien ihmisten käytös, jonka perusteella arvioisin heidän henkisen tason käyvän vieläkin eskaria – uusintakierroksilla.
[b]Tilanne 1[/b]
Ihminen hankkii tuotteen, johon on tyytymätön. Ihminen laittaa asiasta äksyilevää palautetta: hän kun luuli tuotteen tekevän sitä-ja-tätä eikä tuote tee. No ei teekään kun ei sen tuotteetn kuulukaan tehdä niin.
Ihmiselle ehdotetaan kaupanpurkua. Ihminen haluaa ensin rahansa takaisin ja lupaa vasta sitten palauttaa tuotteen. Ei käy. Sitten myyjä on kuulemma hankala. No sitten on. 😀 Lopulta asiakas uhkailee ties millä mutta palauttaa tuotteen ja saa rahansa mutta jatkaa silti äksyilemistä.
Ihmiselle ilmoitetaan, että seuravaat viestinsä menevät avaamattomina suoraan roskakoriin ja että jatkossa hänen ei kannata hankkia ko. myyjältä mitään, jos hän ei ymmärrä mitä hankkii.
Ihana hiljaisuus. <3 [b]Tilanne 2[/b] Ihminen tykkää selostaa kovaan ääneen ja tuohtuneena sekä ajatuksiaan että niihin liittyviä lisäajatuksiaan. Työpaikalla. Kesken työpäivän. Toistuvasti. Jatkuvasti. Siitäkin huolimatta, että työrauhasta on huomautettu hänellekin vähän väliä. Lopulta ihmisen avautumisiin aletaan reagoida kysymällä, kenelle hän oikein puhuu. Ihminen menee vaikeaksi ja hiljenee (jess!), mutisee kuitenkin itsekseen, että tämähän on uskomatonta ja että hänen pitäisi varmaan vaan olla hiljaa (jess! pt. 2, vihdoin alkaa fiksujen oivallusten tuottamisprosessi).