Vanhempi herrasmies tarjoaa puistossa viereensä penkille kiivenneelle lapselle pastillin. Lapsen äiti ilmestyy paikalle, huulet postiluukkuna riuhtaisee lapsensa pois ja ennen poistumistaan tiuskaisee miehelle jotain perversioista ja poliisista. Hämmentynyt mies pahoittaa mielensä pitkäksi aikaa. Pedofiilipelkohysteria on mennyt häneltä ohi eikä hän ymmärrä mitä pahaa tuli muka tehtyä
”Mä päätin tässä viikonloppuna muuttaa vähän teidän kaikkien istumajärjestystä. Sari-Anne istuu tästä lähtien tässä mun vieressä. Sopiihan tämä sulle, Sari-Anne?” Toimitusjohtaja katsoo alaistaan suoraan silmiin ja väläyttää leveän hymyn. Työyhteisö näkee välittävän esimiehen. Sari-Anne näkee miehen, joka jälleen kerran demonstroi näennäistä välittämistä siinä missä kahden kesken tiuskii, ylikuormittaa töillä ja pelottelee potkuilla.
Tyttöparvi kikattelee ja silmäilee edessään olevaa tyttöä päästä varpaisiin. Siis totta kai hänkin on tervetullut mukaan seuraavan viikonlopun bileisiin. Siis tietysti, kavereitahan tässä ollaan ja silleen tai jotain. Kuitenkin osoite jää kertomatta ja ennen poistumistaan parvesta kuuluu vielä: ”Ai niin, mehän voidaan löytää sulle sieltä poikaystävä, tai vaikka tyttöystäväkin! Hahaa, ei vaiskaan, et sä miltään rekkalepakolta näytä. Ihan normilepakolta vaan. Hahaa, läppäläppä!”
”Äiti äiti byäääh toi löi mua!” Lapsi parkuu ja osoittaa sormella toista lasta. Leikkikenttä muuttuu hetkessä