[i]Jos et ole varma mitä tehdä, älä tee mitään.[/i]
Niin, teoriassa helppoa mutta käytännössä vaatii itsekuria. Onnistuminen tulee pienin askelin ja nekin tuntuvat olevan vaikeita tehdä, vaikka palkitsevatkin. Pitkän pinnan kasvattaminen on kivuliasta.
[i]Ota askel kerallaan, muuten häviät.[/i]
Jälleen mun lyhytjänteisyys nostaa päätään. Mä pyrin tekemään, sanomaan, elämään. En vain aina muistaa, etten aina voi olla aktiivinen osapuoli, jos/kun on kyse toisen ihmisen elämästä ja päätöksistä.
Ilmeisesti sisäinen lapseni, emootio, sai itkupotkuraivarin; sisäinen vanhempi ”moraali/kontrolli”, ei saa tätä kuriin ja sisäinen aikuinen, ”järjen ääni”, nukkuu tai lähti lomille.
Mä haluan olla karhu ja nukkua talviunta.