Koska heräsin 17 aikaan ja ei, syynä ei ole viimeöinen biletys eivätkä edes mut valveillapitäneet fantasiat eräästä… nevermind, ette kuitenkaan halua turskauttaa iltakahvejanne ruuduille. 😀 Se on tosin nyt todettu, että arkiöiden unikiintiö jäi tältäkin viikolta pahasti jälkeen. Viisi tuntia ei vaan riitä.
”Paina kovempaa”. Näin jokseenkin sandramarinsmaisesti pyysin aveciani tekemään yön riennoissa, tosin kyse oli viattomasta niskahieronnasta. Hyvää käytöstä osoittaa sekin, että siirtyessämme paikasta A paikkaan B useammassa erässä olin passittamassa aveciani jo 1. lähtöerään, vaikka itse lähdin vikassa erässä. Ja unohtelin vähän väliä, että kyseessä oli avecini. Ja olin ihan selvinpäin, mitä nyt high on life ja sokerikännissä. 😀
Nyt sitten istun miettimässä, vastaanko erääseen yölliseen kysymykseen poliittisesti korrektisti vai annanko tulla koko laidallisen ajatuksia, joita olen pyöritellyt jo muutaman viikon. Ihan itse olen syypää siihen, että koko asia on ylipäätään nostettu esiin. Olenhan ihan totaalisen yliflirtti, olen kuullut sanottavan.
Tätä voisi sanoa jo henkiseksi krapulaksi. Luulisin.