Noin viisikymppinen rouvashenkilö kailottaa dösiksellä kahdelle ystävättärelleen tai vastaavalle:
– Niin ja voitteko kuvitella, että meidän naapuri Lauri Hakkarainen (nimi muutettu, of course) maksoi kesämökkinsä remontin Stockmannin osakkeilla! Siis kuvitella, Stockmannin osakkeilla! Kesämökkinsä remontin! Lauri Hakkarainen!
Samaa litaniaa rouvashenkilö hoki vielä muutaman kerran papukaijamaisesti, jotta asia tulisi selväksi ihan varmasti jopa pysäkille.
Teki ihan hetken ajan mieli seurata rouvaa kotiinsa ja kertoa tämän naapurille, herra Hakkaraiselle, miten kiinnostava elämä hänellä on ja ihanko totta hän maksoi kesämökkinsä remontin Stockmannin osakkeilla.
Ymmärrän vielä omien asioiden huutelun. Ymmärrän jotenkuten vielä toisten asioista kertomisen edes nimellisellä anonymiteetillä varustettuna: kaveri sanoi, yks tuttu teki etc.