Ihanaa unta näin taas aamulla, kun olin ensin herännyt kellon huutoon ja torkuttanut hetken.
Omat häävalmistelut menossa kova vauhtia. (Wtf, en todellakaan oo menossa naimisiin. Ever.)
Hääpukuni oli verenpunainen. (Now we’re talking!)
Sulhasesta ei tietokaan. (Ei ihmekään, olenhan itsekeskeinen ja saatoin olla peräti menossa naimisiin ihan vain itseni kanssa.)
Lähetin meiliä jumalalle ja se vastasi. (Wtf2, olen agnostikko.)
Tuleva yhteinen kotimme (kotini?) oli lapsuudesta tuttu ihana iso turvallinen talo, vuonna 2008 kuolinpesäksi muuttunut, jota oli siivoiltu niin hyvin, että se oli taas avara ja siellä oli helppo liikkua. (Tämä talo toistuu unissa vähän väliä.)