Nauroin ääneen. Kovaa. Täysin keuhkoin, kunnes happi loppui ja oli pysähdyttävä hengittämään.
Sitten nauru vei taas mukanaan.
Olin toki väsynyt. Mutten ollut juuri nähnyt mitään hauskaa ja olin ihan yksin kotona.
Tai ehken ihan yksin, vaan ajatukseni kanssa. Sen ainoan, kyllä. 😀
Onnellisuuspuuska vaan iski päälle. Vapauden tajuaminen ja tunteminen. Yhtäkkiä sitä vaan tajusi olevansa onnellinen. Pitkästä aikaan ihan täysvaltaisesti. Kaikki on juuri kuten sen haluaakin olevan.
Ihana olotila. Aivan mahtava. Tämän toivon kaikkien kokevan.
