Väsyttävää, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vielä ei ole tietoa mitä tämä on ja millä sen voi hoitaa pois tai korjata normimittoihin, jotta rauhallinen rinnakkaiselo olisi mahdollista. Saan tietää viikon lopussa. Ehkä. Siihen asti päätin löytää tästäkin jotain positiivista.
Toistaiseksi olen iloinen ainakin siitä, että on kevyt olo, siis fyysisesti. Mitä nyt välillä huimaa ja päässä pyörii. Onhan se kiva kokea näin melkein absolutistinakin ja vaarattomasti, millaista voisi olla töissä pienessä sievässä. 😀
Huumori. Rakas apuväline.
Kiipesin eilenkin kaikesta huolimatta sine 5 metrin korkeuteen. Eka yrityksellä. Hyvä minä! Ja tänään taas sama. Ja melkein koko loppuviikon.
Aurinko paistaa, ja kevät ilahduttaa muutenkin monin tavoin. Lisäksi on ystävät. Ja erityisesti yksi ylitse muiden. Kaikesta tästä saa riittävästi voimia väsyttävinäkin hetkinä. 🙂
