Dia's diaries

Elävä vai vain olemassaoleva – oma valinta

Elämässä on paljon ihania hetkiä, jotka tuovat sitä aitoa onnea. Nämä hetket muistaa, vaikkei niistä olisi otettu valokuvia tai tehty kirjallisia dokumentaatioita. Niistä kirjoittamiseen menee sekunteja, kun taas mielikuvat ja muistot pysyvät mukana pitkään. Harmi, ettei kaikilla ole mahdollisuutta aitoon onneen, se kun eheyttää ihmisen nopeammin kuin esim. vihansa lietsominen, itsesäälissä vellominen, uhriasenne, luovuttaminen, lääkkeet, tavaroiden haaliminen… lista jatkuu, valitettavasti.

Ajattelen niin, että jakaessani omia ajatuksiani, pohdiskelujani, innostuneisuuttani, iloa, surua, välillä myös turhautumistani ja satunnaisesti vihaanikin muiden kanssa voin antaa aihetta ajatteluun – sellaiseen, jolla on kehittäviä seurauksia. Joku voi oppia virheestäni, joku toinen voi toistaa hyvän ideani, kolmas saa hyvät naurut kommelluksistani. Jaettu ilo tuplaantuu, jaettu paha olo puolittuu.

Eilen vietin ihastuttavat pari tuntia tutussa seurassa, josta on ajan, vaikeuksien ja vihankin kautta tullut entistä rakkaampi. Sarjan katselun lomassa ei kertaakaan ärsyttänyt, että pause-nappia paineltiin vähän väliä: elävä keskustelu nähdyn aiheesta ja aiheen vierestäkin rönsyili ja herätti uusia ajatuksia. Oli kokonaisvaltaisesti onnellinen olo, taas kerran.

Tänään heitin ns. päivärutiinit romukoppaan ja jätin mm. tiskit tiskaamatta ja sängyn petaamatta, kunhan ehtisin leffaan. Ehdin! Miellyttävänä yllätyksenä oli hehheh-tasoiseksi arvioimani komediapläjäyksen paljastuminen aika viihdyttäväksi toimintapätkäksi, jossa oli kuorrutuksena nokkelaa huumoria ja – ah! – pitkäaikainen lempinäyttelijä, vaikka vain sivuroolissa. Leffan jälkeen kuppi vihreää teetä ja suklaakeksi kauniissa kahvilassa hyvässä seurassa elävän keskustelun parissa. Kiitos siitä 🙂

Tulevalle viikonlopulle olen sopinut uuden tuttavuuden kanssa yhteistä tekemistä. Se saattaa olla pieni kokeilu, josta ei koskaan kehitykään mitään suurempaa, tai pitkäaikaisen ystävyyden alku. Tiedän sen vain kokeilemalla.

[b]Yhden onni ei ole toiselta pois, koska jokainen kirjoittaa itse elämänsä käsikirjoitusta. Toivon vilpittömästi, että onnettomat, vihaiset, ilkeämieliset ja muut perseeseen puremaa ja osumaa ottaneet ihmiset osaisivat välillä kääntää ne suupielensä ylöspäin ja kokeilla ilkeämielisyyden sijasta itsetutkiskelua, sitruunan sijasta hunajaa. Se kun on makeutensa lisäksi myös terveellistä. :)[/b]

Rakkaudella,
Aidosti Onnellinen