Päivähän meni varsin rattoisasti ja ilta ajellessa, syödessä ja odotellessa soittoa jota ei koskaan tullutkaan. No sit ajeltuani aikani jaa päädyttyäni kotiportille tein kuitenkin käännöksen ja suuntasin takaisin kaupunkiin.
En uskonut pystyväni tunnistamaan yhtään ketään ihmistä A hiuksista B kasvoista varsinkaan kun istuivat teipatun ja sävytetyn ikkunalasin takana paikallisessa ravitsemusliikkeessä.
Onneksi kuitenkin vain alle sekunnin vilauksella tunnistin molemmat. Neideistä vaalea voitti Afrikantähden vaikka osuikin heti toisella käännöllä rosvon uhriksi. Seuraavan paikan ja valomerkkiin asti viimeisen paikan antina en sitten saanutkaan viedä yökerhon kauneinta naista majoitukseensa. Kunnian vei joku toinen mies. Sen sijaan samaan osoitteeseen puolimatkaan palautin ilmeisesti koko puulaakin korkeimmin koulutetun kesäduunarin.
Tarinan opetuksena voisi olla jotain tai sitten ei. Jos harrastaa juttuja niin se voi olla antoisaa. Jos harrastaa tyttöystävänsä pettämistä ravintolalöytöjen kanssa niin se voi olla jollekin antoisaa. Mikään ei silti olisi kauniimpaa kuin kahden ihmisen kohtaaminen, tutustuminen ja onnellisen pitkän suhteen syntyminen.
En voi valittaa koska ilta oli ihan mukava. Ei toki vedä vertoja Tampereen reissulle vaikka yhtä fiksuja ja kauniita naisia. Vaikka harjoittelijatyttö onkin kaunis niin en silti tahtoisi yhtään yhden yön juttua. Ollako siis onneton tämän etsi ja löydä episodin jälkeen? Ei todellakaan, koska lähinnä toivoin että saisivat vaihtelua mökkihöperyyteen, tapaisivat muitakin kuin kollegoja ja tässä tapauksessa säälin vaalean neidin kipeää jalkaa.
Retki siis onnistui lähes täydellisesti heidän osaltaan.
Jos nyt jotain opettavaista sitten: Käyttäkää ehkäisyä, käyttäkää järkeä ja katsokaa mitä ympärillänne tapahtuu.
Harvemmin kuitenkaan saa seurueeseensa paikan kauneimman naisen sekä kolme muutakin nättiä.