”Missä se —– on, se oli järkevä nainen” – näin sanoi oma isäni tuossa muutama viikko sitten.
Minä sit vastasin ”Älä tee vääriä johtopäätöksiä ihmisestä jonka olet tavannut tasan yhden kerran ja senkin aikaa lähinnä tuijottanut 46″ televisiota. Nimenkin kuulit tai muistit väärin. Todennäköisesti on kotonaan.”
No kun fakta oli kuitenkin sellainen että ennen tapaamista olin kuullut kyseisen henkilön puhuvan radiossa ei enää kovin radikaalisti yllättänyt lukea hänestä lehdestä ja vieläpä tunnistettavan kuvan kanssa. Paljon hyvää, mutta kaksi aika pahaa puutetta joista kumpikaan ei liittynyt päihteisiin. Terveisiä vaan sinne sivulle 36 tai jotain siihen suuntaan.
Hänen jälkeensä olen tapaillut tasan kahta naista, joista toinen on aikalailla kopio fyysiseltä olemukseltaan (oikeasti järkevän oloinen) ja toinen sellainen joka kääntää päät, muttei enää vetoa minuun. Usko suomalaisiin naisiin ei ole tällä hetkellä kovin vahva.
Pitääkö ihmisestä sitten etsiä vikoja- näköjään syytä olisi. Harmi vaan kun ihmisestä ei etukäteen tiedä millaisia traumoja exien jäljiltä on jäänyt. Jos tietäisi niin niihin osaisi paremmin suhtautua oikein.
Oikeastaan exien joukkoon mahtuu vain yksi jolle voi antaa aika vähän traumoja aiheuttaneen ”arvosanan” ja toinen joka oli ihana ihminen, mutta väärä minulle.
Yksi on kuollut alkoholismiin, yhdellä on jo kokolailla esikoinen rippikoulussa- ja näin jälkikäteen ajatellen kaikki ovat olleet jollain lailla terapian tarpeessa.